Tampereen korkeakouluyhteisön muodostavat Tampereen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Yhteisö syntyi vuoden 2019 alussa, jolloin aiemmat Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät uudeksi säätiöyliopistoksi (Tampereen yliopisto). Tampereen ammattikorkeakoulu puolestaan jatkoi itsenäisenä osakeyhtiönä, jonka osake-enemmistön omistavat yhdistyneet yliopistot. Henkilöstön kokemuksia muutosprossista selvitettiin Työsuojelurahaston ja kohdeorganisaatioiden rahoittamassa tutkimushankkeessa, joka toteutettiin kolmena eri ajankohta toteutettuna sähköisenä kyselynä vuosina 2019-2020. Seuraavassa esittelemme sellaisia tuloksia, joiden osalta vertailuluvut ovat käytettävissä myös Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin SOTE-fuusion osalta. Tunnuslukujen taustalla olevat kysymyspatteristot löytyvät sivustolta kohdasta ”Seurantalomake”.
Kyselytutkimuksen keskeisiä tuloksia esitellään seuraavassa keskiarvovertailuina yli eri mittausajankohtien (3/2019, 1/2020 ja 11/2020). Selkeyden vuoksi puhumme seuraavassa Tampereen ”vanhan” yliopiston (TAY) ja Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) työntekijöistä, vaikka fuusion astuttua voimaan (1/2019) näitä organisaatioita ei virallisesti enää ole. Vastaajien taustaorganisaatiot ovat kuitenkin tutkimusten tärkeitä kokemuksiin vaikuttavia tekijöitä. Tulosten tulkinnan ja vertailujen kannalta on oleellista tiedostaa, että kaikki kolme kyselyä toteutettiin vasta sen jälkeen, kun yliopistojen fuusio oli jo astunut voimaan.
Kuvasta 1 käy ilmi, että samastuminen yliopistoon fuusion jälkeen oli jotakuinkin samalla tasolla kuin Aalto yliopistossa vastaavana ajankohtana. Vaikuttaisi myös siltä, että entisen TTY:n työntekijöiden samastuminen uuteen yliopistoon lähti kehittymään hieman nopeammin. Tämä tulos on samansuuntainen Aalto yliopistosta saatujen tulosten kanssa, joiden mukaan entisen Teknillisen korkeakoulun työntekijöiden samastuminen Aaltoon kehittyi hieman muita nopeammin. TAMK:n osalta työntekijöiden samastuminen organisaatioonsa pysyi koko ajan erittäin korkealla tasolla, mikä johtunee organisatorisen itsenäisyyden säilymisestä muutosten yhteydessä.
Fuusioprosessin koettu oikeudenmukaisuus (Kuva 2) koettiin melko alhaiseksi erityisesti TAY:n työntekijöiden keskuudessa, ja he kokivat fuusioprosessin joka vaiheessa epäoikeudenmukaisemmaksi kuin TTY:n työntekijät. Tämä ero on hyvin samankaltainen kuin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen työntekijöiden väliset erot koetussa oikeudenmukaisuudessa (ks. Case: Helsingin kaupungin SOTE). Toisaalta sekä TAY.n että TTY:n vastaajien osalta kokemus oikeidenmukaisuudesta hieman vahvistui tutkimuksen aikana.
Työntekijöiden kokemus fuusion aiheuttamasta uhasta omalle tulevaisuudelleen pysyi vastausskaalan keskikohdan alapuolella kaikissa kolmessa mittauskohdassa (Kuvat 3 ja 4). TTY:n työntekijät kokivat selvästi enemmän uhkaa kuin TAY:n työntekijät, ja vähiten uhkaa kokivat TAMK:n työntekijät. Koetun uhan keskimääräinen taso pysyi samana koko tutkimuksen ajan. Mahdollisuuksia nähtiin uhkia enemmän mutta tässä tapahtui laskua kaikissa ryhmissä. TAY:n ja TTY:n työntekijät vaikuttaisivat näkevän mahdollisuuksia himan vähemmän kuin työntekijät Aalto yliopistossa vastaavana aikana.
TAY:n työntekijät pitivät yliopiston ylintä johtoa selvästi vähemmän luotettavana kuin TTY:n työntekijät (Kuva 5), joiden kohdalla luottamus pysyy korkealla tasolla koko seurantajakson ajan. Erojen osalta tulos on hyvin samanlainen kuin koetun oikeudenmukaisuuden kohdalla (Kuva 2). TAMK:n työntekijät näyttäisivät luottavan omaan johtoonsa selvästi yliopiston työntekijöitä enemmän.
Työn imulla tarkoitetaan työntekijän innostumiseen ja omistautumiseen työlleen ja kyselyssä tätä mitatiin kysymällä, kuinka usein vastaajalla on ollut tällaisia tuntemuksia työssään. Vastaukset (Kuva 6) ovat yleisten viitearvojen mukaan keskimääräistä korkeampia kaikissa vaiheissa, kuten Aalto-yliopiston fuusiossakin. TAMK:n työntekijöiden kohdalla lähtötaso oli hieman muita korkeammalla mutta kaikissa ryhmissä voitiin havaita laskua. Koska työn imu on keskinen hyvinvointi- ja motivaatiotekijä, voidaan korkeita arvoja pitää voimavaroina.
Tarkasteltaessa koettuja eroja vaikutusvallassa muutosprosessin alussa (Kuva 7) TAY:n vastaajat kokivat tilanteen TTY:n ja jossain määrin myös elinkeinoelämän dominoimaksi. TTY:n työntekijöiden keskuudessa muutos nähtiin sangen tasa-arvoisena. Vaikka elinkeinoelämällä nähtiin joidenkin vastaajaryhmien kohdalla olleen enemmänkin vaikutusvaltaa, nähtiin elinkeinoelämän vaikutusvalta nähtiin selvästi pienemmäksi kuin Aalto-yliopiston perustamisen yhteydessä.