Aalto-yliopisto aloitti toimintansa vuoden 2010 alussa, kun Teknillinen korkeakoulu (TKK), Helsingin kauppakorkeakoulun (HKKK) ja Taideteollinen korkeakoulu (TAIK) yhdistyivät. Työntekijöiden kokemuksia muutosprossista selvitettiin tutkimushankkeessa, joka toteutettiin kolmena eri ajankohta toteutettuna sähköisenä kyselynä vuosina 2009–2011. Seuraavassa esittelemme sellaisia tuloksia, joiden osalta vertailuluvut ovat käytettävissä myös Helsingin kaupungin SOTE-fuusion ja Tampereen korkeakouluyhteisön osalta. Tunnuslukujen taustalla olevat kysymyspatteristot löytyvät sivustolta kohdasta ”Seurantalomake”.
Kuvasta 1 käy ilmi, että samastuminen aikaisempaan organisaatioon oli kahdeksan kuukautta ennen fuusiota (3/2009) sangen korkea (selvästi yli vastausskaalan keskitason). Noin kaksi vuotta fuusion jälkeen (11/2011) uusi organisaatio ei vielä ollut saavuttanut sen tasoista merkitystä henkilöstölle kuin aikaisemmilla organisaatioilla oli heille aikanaan ollut. Entisen Teknillisen korkeakoulun työntekijöiden samastuminen Aaltoon lähti kehittymään hieman muita nopeammin mutta kahden vuoden kuluttua eri ryhmä olivat samalla tasolla. Kahden vuoden kuluttua samastuminen oli Aallossa samalla tasolla kuin Tampereen yliopistossa vastaavana ajankohtana.
Fuusioprosessin koettu oikeudenmukaisuus (Kuva 2) kaikissa kolmessa ryhmässä oli hieman vastausskaalan keskikohdan alapuolella kuten kaikissa muissakin tutkituissa fuusioissa. Toisin kuin Helsingin kaupungin SOTEssa ja Tampereen yliopistossa eri taustaorganisaatioista tulleiden työntekijöiden kokemukset eivät juurikaan eronneet toisistaan.
Työntekijöiden kokemus fuusion aiheuttamasta uhasta omalle tulevaisuudelleen pysyi vastausskaalan keskikohdan alapuolella kaikissa kolmessa mittauskohdassa (Kuvat 3 ja 4), eikä kolmen taustaorganisaation työntekijöiden välillä ollut erojat. Mahdollisuuksia nähtiin uhkia enemmän ja Aallossa työntekijät vaikuttaisivat näkevän mahdollisuuksia hieman enemmän kuin Helsingin kaupungin SOTEssa ja Tampereen yliopistossa fuusion jälkeen.
Työn imu viittaa työntekijän innostumiseen ja omistautumiseen työlleen ja kyselyssä tätä selvitettiin kysymällä, kuinka usein vastaajalla on ollut tällaisia tuntemuksia työssään. Vastaukset ovat yleisten viitearvojen mukaan keskimääräistä korkeampia kaikissa vaiheissa (Kuva 5), mutta kaikissa ryhmissä voitiin havaita laskua. Koska työn imu on keskinen hyvinvointi- ja motivaatiotekijä, voidaan korkeita arvoja pitää fuusiotilanteessa voimavaroina.
Tarkasteltaessa koettuja eroja vaikutusvallassa muutosprosessin alussa (Kuva 6). HKKK:n ja TAIK:n vastaajat kokivat tilanteen TKK:n ja elinkeinoelämän dominoimaksi. TKK:n työntekijöiden keskuudessa muutos nähtiin tasa-arvoisempana. Elinkeinoelämällä nähtiin olleen sangen paljon valtaa ja elinkeinoelämän vaikutusvalta nähtiin selvästi suuremmaksi kuin Tampereen korkeakouluyhteisön perustamisen kohdalla.