– Kauppakorkeakoulun kampusmuutto osana fuusiota
Alla tarkastelemme Aalto-ylipiston fuusion uusimpia käänteitä eli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun (jatkossa BIZ) kampusmuuton eri vaiheita Helsingin Töölöstä Espoon Otaniemeen sen akateemisen henkilöstön kokemusten valossa. Tarkastelun ytimessä ovat BIZ:in akateemisen henkilöstön kokemukset sekä heidän muuttuvat identiteettinsä ja muuton vastustus. Identiteetti jaetaan tässä muista sivustomme osista poiketen (1) sosiaaliseen identiteettiin eli eri organisaatioon tai sen alaryhmiin samastumiseen (esim. lähitiimi, korkeakoulu, koko yliopisto) ja (2) paikkaidentiteettiin eli siihen itsemäärittelyn osaan, joka syntyy kiinnittymisestä johonkin (työ)paikkaan (esim. työhuone, rakennus, kampus).
Aloitamme taustoittamalla Aalto-yliopiston fuusion rakentumista, joka johti kaikkien yliopiston kampusten muuttoon Otaniemeen. Seuraavaksi tarkastelemme erityisesti vastustuksen ja identiteettien muutosta ja muita muuttuvia akateemisen henkilöstön kokemuksia Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa (jatkossa BIZ). Lopuksi kokoamme tutkimuksemme opetukset fuusioita ja muista suuria muutoksia suunnittelevien ja toteuttavien organisaatioiden tueksi.
Tausta – fuusiosta muuttoon
Yliopisto on muuttumassa ja muuttunut etenkin viimeisten kymmenen vuoden aikana kohti yritysmäistä toimintatapaa: keskiössä ovat nykyään kilpailu, tuloksen tekeminen ja sen mittaaminen. Tavoitteena ovat yhteiskuntaa palvelevat innovaatiot perinteisen laaja-alaisen sivistyksen sijaan. Aalto-yliopiston (jatkossa Aalto) synty ja kehitys ovat Suomen merkittävimpiä askelia tähän suuntaan. Sen keskeinen ajatus oli fuusioida kolme eri alan yliopistoa ja valjastaa ne poikkitieteelliseen yhteistyöhön raja-aitojen rikkomiseksi ja innovaatiopotentiaalin synnyttämiseksi. Aikaisempien Teknillisen korkeakoulun (TKK), Helsingin kauppakorkeakoulun (HSE) ja Taideteollisen korkeakoulun (TaiK) vuonna 2010 lainvoiman saanut fuusio on ainutlaatuinen ja paljon tunteita herättänyt ilmiö.
Taideteollisen korkeakoulun rehtori, professori Yrjö Sotamaa esitti syyskuussa 2005 ensimmäisenä julkisesti ajatuksen TaiK:in, TKK:n ja HSE:n yhdistämisestä. Siitä innostuivat niin suomalaisen elinkeinoelämän edustajat kuin maan silloinen hallitus. Uuden yliopiston tavoite oli tulla kansainvälisesti tunnustetuksi ”huippuyliopistoksi”. Yliopiston nimi ja tunnus, säätiömuoto, hallitus ja rehtori edustivat kaikki tietoista irtiottoa vanhasta. Samalla otettiin käyttöön akateemisten työntekijöiden uusi urajärjestelmä. Aaltoon rakennettiin yhdysvaltalaisten mallien mukainen tenure track ‑järjestelmä, jonka avulla nuorille lupaaville tutkijoille tarjottiin etenemispolku vakinaiseen professuuriin asti. Aallon urajärjestelmän taustalla on akateemisen työn kansainvälistyminen, joka tarkoittaa nykymallissa yhtäältä päämäärätietoisempaa julkaisutoimintaa ja rekrytoinnin kansainvälistymistä, mutta ennen kaikkea kovaa kilpailua kasvavien paineiden alla.
Muutto Otaniemeen
Kampusmuutto kohtasi BIZ:in professorikunnassa voimakasta vastustusta. Professorit olivat erityisen huolissaan oman BIZ-identiteetin säilymisestä. Vastustus ja vetoomukset eivät saaneet vastakaikua, sillä huhtikuussa 2016 Aallon hallitus päätti, että kaikki yliopiston toiminnot keskitetään Otaniemeen.
Aalto-yliopiston ylimmässä johdossa Otaniemen kampuksesta puhuttiin ”optimaalisena ratkaisuna”, joka mahdollistaa fuusion keskeiset tavoitteet eli poikkitieteellisen yhteistyön ja sidosryhmäkontaktit. Samalla Aallon johto painotti kustannustehokkuutta ja Aallon hallitus päätti ”tehostaa yliopiston tilankäyttöä neljänneksellä”.
Syksyllä 2013 Aallon Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun (ARTS) muuton Arabianrannasta Otaniemeen uuden rakennuksen arkkitehtuurikilpailun voittajaksi valittiin Verstas Arkkitehtien ehdotus nimeltä Väre. Vuonna 2016 päätettiin rakentaa BIZ:lle oma rakennus osaksi Värettä. Mittava muuton toimeenpanoprojekti sai nimen Business 3.0 ja sen tavoitteeksi kerrottiin edesauttaa BIZ:n ”fyysistä ja henkistä muuttoa” Töölöstä Otaniemeen. Muutto toteutui helmikuussa 2019.
Muutto haastateltujen kertomuksissa eri aikoina
Tutkimuksemme keskittyy kolmeen vaiheeseen muuttoprosessissa: (1) ennen muuttoa eli vuosiin 2016-2018, (2) heti muuton jälkeiseen aikaan vuonna 2019 ja (3) aikaan noin vuosi muuton jälkeen eli vuoden 2020 alkuun. Kussakin vaiheessa haastateltiin BIZ:in akateemista henkilöstöä ja löysimme kertomuksia muutosta, sen taustoista ja vastustuksesta sekä identiteeteistä.
Katkerat muistot vastakkainasettelusta
Heti muuttopäätöksen jälkeen vuonna 2016 vastustus oli varsin avointa, mutta muuttui muuton lähetessä hävityn taistelun katkeraksi muisteluksi. Aallon johto, joka oli vastoin BIZ:in enemmistön tahtoa tehnyt muuttopäätöksen, näyttäytyi kertomuksissa hävityn vastustustaistelun vihollisena. Lähempänä muuttoa vastakkainasettelut muuttivat muotoaan rakentaen uusia konflikteja, joiden kautta uutta tilannetta jäsennettiin. Uusia ryhmiä, joihin ”meitä” eli BIZ:in työntekijöitä verrattiin, olivat etenkin ”todellisen työn arjesta vieraantuneet suunnittelijat ja arkkitehdit”. Paikan suhteen vertailuja tehtiin Otaniemen ja Töölön, mutta myös pienempien tilojen ja paikkojen suhteen (uusi rakennus, tilaratkaisut). Tällaiset vastakkainasettelut ovat kirjallisuudessa tyypilliseksi havaittu keino vahvistaa identiteettejä etenkin, kun ne koetaan uhatuiksi. Näin tapahtuu esimerkiksi fuusioissa tai muissa suurissa organisaatiomuutoksissa. Yleistä ilmapiiriä kuvaa alla oleva sitaatti.
Tämä Otaniemeen [muutto] on ylhäältä päin saneltu. Olen vastustanut sitä, eikä mielestäni kukaan BIZ:in ihmisistä halunnut sinne mennä. Tämä on ollut pitkä taistelu. Ja nyt henkilöstö on jotenkin saatu ajattelemaan, että sota on ohi ja taistelut hävitty. Meidän pitäisi vain tyytyä asemaamme. Mutta yritämme vielä hieman taistella omissa poteroissamme, jotta saisimme edes omat huoneet.
Sitaatin ensimmäinen lause kuvaa toista keskeistä teemaa, joka nousi esiin kertomuksissa ennen muuttoa. Prosessi koettiin johdon saneluna, jossa henkilöstö sivuutettiin heitä koskevissa tärkeissä päätöksissä. Tämä on keskeinen koetun oikeudenmukaisuuden loukkaus, joka muodosti lisäuhan vallitseville identiteeteille. Koetun oikeudenmukaisuuden merkityksestä fuusioissa voi lukea lisää täältä. Näennäistä osallistamista kuvaa oheinen luonnehdinta muuttoprojektin toimintatavasta.
Se dialogi [muuton suhteen] on semmoinen, että joku vetää kalvosulkeisia tunnin verran ja sitten muutama minuutti ennen [loppua sanotaan], että onko jotain kysyttävää.
Tässäkin nousi esiin sisäryhmä (me) eli BIZ:in henkilöstö ja ulkoryhmä (ne) eli muuttoprojektin toteuttajat. Yhteinen teema kertomuksissa ennen muuttoa oli siis vahvan kontrastin luominen BIZ:in ja akateemisen työn tekijöitä ja tekemisen paikkoja sekä sosiaalisia vaatimuksia ymmärtämättömien tahojen välille. Muutto koettiin ennen kaikkea uhkana (lue tarkemmin täältä).
Uudelleenmäärittelyn aika
Yhtäältä, heti muuton jälkeen, BIZ:in työntekijät etsivät tukea identiteetilleen ja uuden tilanteen merkitykselle rakentamalla ”mikrovastarintaa”. Se ilmeni epäkohtien löytämisenä uuden rakennuksen tiloista ja välineistä, kuten kalusteista, lämmityksestä ja etenkin työtiloista. Eräs haastateltava kertoi avoimesti varastaneensa huonekaluja. Näin hän loi uutta merkitystä uuteen ympäristöön puolusti paikkaidentiteettiään. Samalla hän pystyi säilyttämään mikrovastarinnan avulla kontrollin tunteen ”hävitystä taistelusta” huolimatta.
Monet akateemisista työntekijöistä kokivat työympäristönsä – erityisesti rauhattomat avotilat – itselleen sopimattomaksi ja alkoivat ottaa etäisyyttä BIZ-yhteisöön muun muassa tekemällä enemmän etätöitä. Tämä soti Aallon johdon tavoitteita vastaan, koska yhden kampuksen strategian piti lisätä vuorovaikutusta. Koska (virallisesti) vain professorit saivat Otaniemessä omat huoneet, syntyi selvä statushierarkia, jonka moni koki epäoikeudenmukaisena, mikä näkyy alla olevassa sitaatissa.
En ole koskaan välittänyt näistä statusasioista, mutta huonejako kertoo selvästi ihmisten luokittelusta. Se kertoo arvostuksesta. Muistan huomanneeni käytävillä, että muutkin kuin professorit olivat saaneet omia huoneita jotenkin epävirallisesti sopimalla. Se tuntui epäreilulta.
Toisaalta uudelleenmäärittelyssä korostui yleinen tyytyväisyys. Usein toistunut legenda kertoi työtekijästä, joka oli iloinnut nähneensä Otaniemessä enemmän kollegoja parin päivän aikana kuin usean vuoden aikana Töölössä. Uudelleenmärittelyissä säilytettiin myönteinen identiteetti korostamalla Töölön erinomaisuuden sijaan toimivia piirteitä uudessa ympäristössä. Näitä olivat muun muassa tilojen yleinen ilme ja kollegojen kohtaamiset. Paikkaidentiteetti ja sosiaaliset identiteetit olivat saamassa ja osin saaneet uuden muodon. Toisin kuin ennen muuttoa niiden perustana ei ollut pysyvyys, vaan mikrovastarinta ja uuden tilanteen myönteisten puolien korostaminen. Irtisanoutumisia ei juuri ollut eikä työpahoinvoinnista näkynyt merkkejä. Muuttoa edeltävä uhka oli siis onnistuneesti uudelleenmääritelty myönteiseksi haasteeksi (tarkemmin täältä).
Etäisyyttä vanhaan ja uusi BIZ
Vuosi muuton jälkeen haastatteluissa korostui ennen muuttoa käydyn vastustustaistelun häivyttäminen menneisyyteen, jossa ei ollut sijaa tai merkitystä omalle identiteetille. Selvä enemmistö kertoi Otaniemestä myönteiseen sävyyn.
Etäisyyttä muuttoa edeltävään vastarintaan otettiin irrottamalla se itsestä ja meistä vanhojen konkareiden jupinaksi. Näitä konkareita olivat pitkän uran Töölössä ja entisellä HSE:llä tehneet sekä professorit. Lisäksi haastateltavat ottivat kielellistä etäisyyttä menneeseen puhumalla etenkin vastustuksesta menneessä aikamuodossa tai passiivissa. Oheinen sitaatti kuvaa yleistä ilmapiiriä ja etäisyyden ottamista.
Tämä muutto; en koskaan vastustanut sitä varmaankin parista syystä. En koskaan ollut henkeen ja vereen BIZ-ihminen. Meillä on ihmisiä, jotka ovat tehneet kaikki opintona HSE:lla ja BIZ:issä tai työskennelleet välillä muualla ja palanneet BIZ:ille. Näillä on hyvin vahva BIZ-identiteetti.
Tässä haastateltava kytkee yhteen sekä BIZ-keskeisen sosiaalisen ja paikkaidentiteetin tai pikemminkin niiden puutteen. Yleisemminkin haastatteluissa nousi esiin Otaniemeen asettunut ja joustava uusi BIZ ja Töölön historiaa nostalgisoiva vanha BIZ. Identiteettien määrittely oli vielä murroksessa, mutta keskittyi sosiaalisen puolen osalta usein lähimpään, itselle akateemisen työn kautta tärkeään työryhmään ja paikan osalta itselle tärkeisiin työtiloihin.
Samalla uuden BIZ:in edustajat olivat usein Aalto-myönteisiä. Heidän sosiaalinen identiteettinsä alkoi siis osittain muotoutua kohti jaettua Aalto-identiteettiä. Aallon johdon kannalta tätä voi pitää pitkän fuusioprosessin uusimman vaiheen onnistumisena.
Heti muuttoa seurannut kritiikki (mikrovastarinta) oli osin ennallaan, mutta sillä oli vahvan pragmaattinen sävy. Huonejako, tilojen vähyys ja pienuus sekä talotekniikan ongelmat näyttäytyivät kiusana, joihin väistämättömän edessä oli sopeuduttu. Toisaalta tilojen yleisilmeen kerrottiin edustavan hyvin BIZ-henkeä. Muuton vastustus oli jätetty taakse ja oli aika tehdä työtä niillä ehdoilla, joita uusi BIZ tarjosi.
Suosituksia
Fuusioissa ja sen seurauksena toteutetussa Aallon kampusmuutossa nousevat esiin monet samat teemat kuin sivustomme muissa osissa. Nostamme alla esiin teemoja, joihin fuusioissa ja muissa suurissa organisaatiomuutoksissa on syytä kiinnittää huomiota.
- Siirtämällä eritaustaiset työntekijäryhmät samalle alueelle ei yksinään saa näitä tekemään yhteistyötä keskenään. Aallon johdon tavoitteena oli jo fuusiosta lähtien ollut poikkitieteellisyys, mutta havaitsimme tutkimuksessa vain rippeitä tällaisesta. Uudet ryhmien väliset suhteet edellyttävät jaettua identiteettiä ja muutoksessa vastakkainasettelut korostuivat, koska ne auttoivat henkilöstöä säilyttämään keskeiset itsemäärittelynsä. Jo työtilojen muutto koettelee paikkaidentiteetin jatkuvuutta. Tarvitaan muun muassa selkeitä ohjelmia, joissa poikkitieteellinen yhteistyö on sisäänrakennettuna. Tällaisia on Aallossa käynnissä ja niitä tarvitaan lisää.
- Muutosten vastustus ei ole paikalleen jämähtäneiden konservatiivien laiskuutta. Vaikka tutkimuksessamme moni teki tämän suuntaisia erotteluja ottaessaan etäisyyttä muuton vastustukseen, he tekivät niin rakentaakseen itselleen mielekästä tulkintaa omasta asemastaan muuton jälkeen. Tutkimuksemme osoittaa selvästi, että BIZ:in tapauksessa oli monia syitä, joiden takia muuttoa vastustettiin laajasti ennen sen realisoitumista. Tällaisia olivat erityisesti muuttuvat BIZ-identiteetit, uhkakuvat tulevaisuudesta ja huoli käytännön asioista (erityisesti työtilat). Organisaation johdon on siis olennaista ottaa vastustuksen argumentit tosissaan, kartoittaa pelot ja hälventää niitä kertomalla ajoissa ja rehellisesti siitä, miksi muutosta tehdään ja miten se vaikuttaa. BIZ:in muuton alla rakennettiin laaja informaatio- ja osallistamisprojekti Business 3.0, joka epäilemättä oli oikean suuntainen liike, vaikka jotkin haastateltavat sitä kritisoivatkin.
- Yllä mainittu oikea-aikainen, rehellinen tiedotus sekä aidosti henkilöstöä osallistava muutosjohtaminen ovat periaatteista, joilla ihmiset arvioivat kohtelunsa oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuus korostuu tunnetusti tilanteissa, joissa koetaan oma tai oman viiteryhmän (”me”) tulevaisuus epävarmaksi tai uhatuksi. Tutkimuksessamme muuttopäätös koettiin ennen muuttoa johdon saneluksi ja muuton jälkeen huonejako statuseroja korostavaksi ja epäreiluksi. On turhaa kysyä, oliko todella näin, koska tutkimusten mukaan kokemus vaikuttaa asenteisiin ja toimintaan. Monet tutkimustulokset osoittavat, että oikeudenmukaiseksi koettu kohtelu vaikuttaa myönteisesti jaetun sosiaalisen identiteetin (ja miksei myös jaetun paikkaidentiteetin) muodostumiseen, tuottavuuteen ja terveyteen. Se kannattaa siis ottaa johtamisen ohjenuoraksi aina, mutta etenkin muutostilanteissa.
- Tarkastelumme tuo onnistumisen työkalupakkiin vielä yhden keskeisen työkalun. Jokaisessa organisaatiossa ja etenkin fuusioissa ja vastaavissa laajoissa muutoksissa ihmiset rakentavat eri vaiheissa erilaisia kertomuksia, jotka saattavat näyttää ilman syvempää analyysiä ristiriitaisilta. Se miten BIZ:in muuton vastustustarina muuttui katkerasta vastakkainasettelusta, varsin nopeiden uudelleenmäärittelyjen kautta taustalle etäännytetyksi menneisyydeksi, ei aukea ilman syvällistä analyysia. Keskeistä on ymmärtää, että nämä kertomukset ovat ihmisten tapoja selvitä muuttuvassa työelämässä. Johdon kannattaa siis kuunnella ja yrittää ymmärtää niitä ilman ennakkoluuloja.