Marraskuun lopussa 2011 Helsingin kaupunginvaltuusto päätti sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen yhdistämisestä. Uusi organisaatio – sosiaali- ja terveysvirasto – aloitti toimintansa 1.1 2013. Henkilöstön kokemuksia muutosprossista selvitettiin Työsuojelurahaston ja Helsingin kaupungin rahoittamassa tutkimushankkeessa, joka toteutettiin kolmena eri ajankohta toteutettuna sähköisenä kyselynä vuosina 2012-2014. Tarkempi kuvaus hankkeesta ja kyselyn toteutuksesta löytyy täältä. Seuraavassa esittelemme joitakin hankkeen tuloksia. Tunnuslukujen taustalla olevat kysymyspatteristot löytyvät sivustolta kohdasta ”Seurantalomake”.
Esittelemme kyselytutkimuksen keskeisiä tuloksia alla pääosin keskiarvovertailuina yli eri mittausajankohtien (11/2012, 10/2013 ja 11/2014). Selkeyden vuoksi puhumme sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen työntekijöistä kuvissa ja tekstissä, vaikka fuusion astuttua voimaan (1/2013) näitä organisaatioita ei virallisesti enää ole. Ne ovat kuitenkin vastaajien taustaorganisaatioita ja siinä mielessä tärkeitä. Tulosten tulkinnan kannalta on oleellista tiedostaa, että ensimmäinen kysely toteutettiin kuukausi ennen kuin fuusio astui voimaan.
Kuten kuvasta 1 käy ilmi, samastuminen aikaisempaan organisaatioon oli juuri ennen fuusiota (11/2012) melko korkea (yli vastausskaalan keskitason). Noin 10 kuukautta fuusion jälkeen (10/2013) uusi organisaatio ei vielä ollut saavuttanut sen tasoista merkitystä henkilöstölle kuin aikaisemmilla organisaatioilla oli heille aikanaan ollut. Tilanne ei ollut muuttunut oleellisesti vielä kaksi vuotta uuden organisaation muodostamisen jälkeen (11/2014), eikä virastoista lähtöisinolevien työntekijöiden välillä ollut juuri eroja.
Fuusioprosessin koettu oikeudenmukaisuus (Kuva 2) koettiin melko alhaiseksi erityisesti sosiaaliviraston työntekijöiden keskuudessa, ja he kokivat fuusioprosessin joka vaiheessa epäoikeudenmukaisemmaksi kuin terveyskeskuksen työntekijät. Tämä ero on hyvin samankaltainen kuin Tampereen vanhan yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston työntekijöiden väliset erot koetussa oikeudenmukaisuudessa (ks. Case: Tampere). Toisaalta sosiaaliviraston vastaajien osalta kokemus oikeidenmukaisuudesta vahvistui tutkimuksen aikana, kun terveyskeskuksen vastaajien osalta se pysyi ennallaan.
Työntekijöiden kokemus fuusion aiheuttamasta uhasta omalle tulevaisuudelleen pysyi vastausskaalan keskikohdan alapuolella kaikissa kolmessa mittauskohdassa (Kuvat 3 ja 4). Ennen fuusiota ja noin 10 kuukautta sen jälkeen sosiaaliviraston työntekijöiden uhan kokemus oli hieman korkeampi kuin terveyskeskuksen vastaava luku. Kolmannen kyselyn kohdalla virastojen väliset erot olivat kadonneet. Uhan kokemusten osalta toistuu siis sama trendi kuin havaittiin yllä samastumisen ja oikeudenmukaisuuden suhteen – terveyskeskuksen työntekijöiden kokemukset ovat kahdessa ensimmäisessä mittauksessa myönteisempiä kuin sosiaaliviraston työntekijöiden. Uhkaa ei kuitenkaan koettu erityisen paljon ja mahdollisuuksia nähtiin uhkia enemmän.
Muutokset ylimmän johdon koetussa luotettavuudessa näkyvät kuvassa 5 Kyselylomakkeessa ylin johto määriteltiin viraston johtajaksi ja osastopäälliköiksi. Voidaan havaita, että terveyskeskuksen työntekijät pitivät ylintä johtoa selvästi luotettavampana kuin sosiaaliviraston työntekijät erityisesti ensimmäisessä kyselyssä (11/2012). Lisäksi havaittu luotettavuus laskee molemmissa taustaorganisaatioissa, erityisesti terveyskeskuksessa.
Työn imu viittaa työntekijän innostumiseen ja omistautumiseen työlleen ja kyselyssä näitä aspekteja mitataan sillä, kuinka usein vastaajalla on ollut tällaisia tuntemuksia työssään. Tässä kyselyssä vastaukset (Kuva 6) ovat yleisten viitearvojen mukaan keskimääräistä korkeampia kaikissa vaiheissa, kuten Aalto-yliopiston fuusiossakin. Taustaorganisaatio ei erottele vastaajia lähtötason osalta, mutta terveyskeskuksen osalta oli havaittavissa pientä laskua. Koska työn imu on keskinen hyvinvointi- ja motivaatiotekijä, voidaan korkeita arvoja pitää voimavaroina.
Tarkasteltaessa koettuja eroja vaikutusvallassa fuusioprosessiin (Kuva 7) sosiaaliviraston vastaajat kokivat tilanteen terveyskeskuksen dominoimaksi, mutta terveyskeskuksessa fuusio nähtiin sangen tasa-arvoisena suhteessa sosiaalivirastoon. Huomionarvoista on myös se, että muilla tahoilla oli molempien virastojen vastaajien mielestä sangen paljon vaikutusvaltaa fuusioprosessiin erityisesti verrattuna fuusion kohteena olleisiin virastoihin. Tältä osin kokemukset erosivat selkeästi Aallosta ja Tampereesta.